Viimeksi minä

On kulunut aika pitkä aika viimeisistä kirjoitteluistani. Inspiroiduin Sinin Viimeksi minä -kirjoituksesta ja ajattelin tämän olevan hyvä tapa kerrata hieman kuulumisiani. Niin paljon on tapahtunut, etten edes osaa kertoa kaikesta.

Viimeksi minä...

...ilahduin, kun huomasin, että koulumatkani varrelle oli avattu uusi Alepa. Enää ei tarvitse kiertää 100 metriä pidempää matkaa, jos tahtoo käydä kaupassa koulumatkalla. Samalla kyllä heräteostosten määrä lisääntyy...

...päätin, että alan kuuntelemaan enemmän äänikirjoja. Vanhana BookBeatin kuuntelijana, sain sähköpostiini tarjouksen, jolla sain BookBeatin kuukaudeksi eurolla. Ajattelin jatkaa tilaamista vielä tuonkin jälkeen, koska paperisien kirjojen lukemiseen mulla ei juurikaan ole aikaa koulujuttujen ja muun elämän vuoksi. Äänikirjaa voin sen sijaan kuunnella tehdessäni ruokaa, meikatessani ja käydessäni suihkussa.

...harmistuin, kun en päässytkään ensimmäisestä tentistä läpi. Mulla meni vähän aikaa ennen kuin sain kunnon opiskelurutiinista kiinni. Etäkoulu ei tunnu oikealta opiskelulta ja välivuoden jälkeen olin edelleen lomatunnelmissa. Onneksi yksi uusinta ei kuitenkaan kaada maailmaa ja olen saanut opiskeluistakin paremmin kiinni.

...nauroin, kun siskoni tuli käymään Helsingissä ja kysyi "Erika, meetkö sä junalla keskustaan? Mä näin tuolla kadulla jonkun junan!" Junalla hän tietysti tarkoitti ratikkaa ja oli yllättävää, ettei siskoni ollut tajunnut sitä.

...kokeilin jotain uutta, kun testasin uutta reseptiä. Nyt kun olen muuttanut asumaan yksin, saan tehdä itse omat ruokani ja yleensä minulla on hieman vaikeuksia keksiä, mitä ruokaa laittaisin. Kaiken lisäksi kokkailuni ei yleensä maistu kovin hyvältä, vaikka omasta mielestäni seuraankin ohjeita. Voinhan kuitenkin syyttää 17 neliön asuntoni pientä keittiötä enkä itseäni?

...jännitin, kun hain vuosikurssin talousvastaavan paikkaa. Vaikka hakijoita ei ollut muita ja jouduin kertomaan vain vähän itsestäni, oli pelottavaa puhua Zoomissa koko vuosikurssille.

...innostuin, kun huomasin, että Disney+:ssa on kaikki Hannah Montana -jaksot! Vietin koko syksyn lapsuuteni lempisarjan parissa, mikä on varmaan yksi syy siihen, ettei koulun aloitus ollutkaan yhtä sujuvaa, kuin olin odottanut... Sain kuitenkin kaikki jaksot jo katsottua, eikä se häiritse enää opiskeluitani.

...inspiroiduin, kun sain luettua kirjaa pitkästä aikaa - tai siis kuuneltua. On kuitenkin virkistävää uppoutua hetkeksi toiseen maailmaan. Uskon myös, että kirjat saivat minut taas ikävöimään kirjoittamista ja palaamaan bloginkin pariin.

Mitä sulle kuuluu?

Ensimmäisen Italia-kuukauden kohokohdat

Tänään, tiistaina, on kulunut tasan kuukausi siitä, kun mun lento saapui Bergamon lentokentälle. Ekan kuukauden jälkeen voin sanoa olevani tyytyväinen, että lähdin tänne. Olen oppinut paljon enemmän kuin osasin odottaa, vaikka etenkään alku ei ollut ihan helppo ja pari ensimmäistä viikkoa kului itkien. Enkä ole edelleenkään varma perheestä tai siitä, kuinka kauan tahdon täällä olla.
Tässä on muutama kohokohta ensimmäiseltä kuukaudelta.


Brescian linna
Ensimmäisen sunnuntain vietin kävellen ympäri Brescian linnan aluetta. Linna sijaitsee vanhan kaupungin laidalla ja koko Brescia näyttää aivan upealta sieltä katsottuna. Niitä maisemia katsellessa tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että mä ehkä selviän tästä matkasta - ainakin mulla on hyvää jäätelöä ja kauniit maisemat. Oli itse linnakin hieno ja olisi varmaan ollut kiinnostava käydä museoissa, jotka alueella ovat.



Bologna
Bologna ylitti kaikki mun odotukset. En tiennyt tästä bolognesen kodista oikeastaan mitään ennen siellä käyntiä, joten odotuksia ei paljon ollutkaan. Kaupunki yllätti mut suuruudellaan ja kauneudellaan. Oli ihana viettää päivä kävellen katettuja jalkakäytäviä pitkin ja ihastellen punertavanhehkuisia taloja. Mun lempparinähtävyydet olivat Piazza Maggiorre ja siellä oleva Neptunuksen patsas, sekä kaksi tornia.


Venetsia
Venetsiasta mulla oli paljon odotuksia, onhan se yksi maailman tunnetuimmista kaupungeista. Varmaan juuri sen vuoksi en nauttinut Venetsiasta yhtä paljon kuin Bolognasta. Sää oli hyvä ja sanoisin Venetsiaa yhdeksi kauneimmaksi näkemäkseni kaupungiksi, mutta Bologna on tällä hetkellä mun suosikki. Kävin myös mahtavassa Dogen palatsissa, opiskelijakortilla se oli sen verran halpa.

5 x kulttuurihokki Pohjois-Italiassa

 

Viikko sitten jätin hyvästit perheelle ja poikaystävälle Turun lentokentällä. Viikko sitten mä aloitin uuden elämän aupairina Bresciassa, korkeiden vuorien varjossa. Pakko sanoa, etten osannut kuvitella kulttuurishokin tuntuvan tältä. Kaikki tuntuu vieraalta, enkä tiedä miten asiat kuulu tehdä. Ensimmäinen viikko on ollut hankala, mutta sitä osasin tavallaan odottaa. Listaan nyt 5 asiaa, jotka tuntuvat vierailta.

1. Siisteys. Kodin on oltava tiptop-kunnossa koko ajan. Muruset pyyhitään lattialta joka ikisen aterian jälkeen, ulkona ollaan eri vaatteissa kuin sisällä ja vaatteet silitetään ennen kuin ne laitetaan kaappiin. Mulle tällainen nipottaminen tuntuu täysin turhalta.

2. Asiat sanotaan suoraan, eikä sitä pidä ottaa henkilökohtaisesti. Vihaan ja rakastan suoraa palautetta. Se opettaa kaikkein parhaiten, mutta tuntuu välillä myös ikävältä. Erityisen inhottavaa on saada palautetta virheistä lasten edessä, eiväthän lapset silloin opi kunnioittamaan mua ja pitämään mua auktoriteettinä.

3. Muihin ei luoteta. Ikkunoita peittää kalterit ja uloslähtiessä on laitettava hälytykset päälle. Kun kerrostalossa nähdään vieraannäköisiä ihmisiä, kysytään, mitä he tekevät siellä. Kaupassa itsepalvelukassoista ei pääse läpi, jos ei näytä kuittia ostoksista. Kaikki tuntuu turhan kontrolloidulta, mutta kai se on Italiassa tarpeen.

4. Kaikki puhuvat paljon. Hiljaisena suomalaisena suuri puheentulva tuntuu välillä jopa puuduttavalta ja pitkän päivän jälkeen kaipaan yleensä hetkeä hiljaisuudessa. Musta on kuitenkin kiva kuunnella muiden juttuja, ikävältä tuntuu vain se, että myös multa odotetaan paljon puhetta. Yksi päivä mulle valitettiin siitä, että sanon "yeah" enkä "yes", koska olen Italiassa ja Italiassa pitää puhua paljon.

5. Lapset ovat vähemmän itsenäisiä. Ajattelin, että 10- ja 7-vuotiaita lapsia olisi helppo vahtia, koska he osaavat tehdä asioita itsenäisesti. Joudun kuitenkin olemaan heidän kanssaan suihkussa ja ylittämään tien käsi kädessä. Lapset myös käyttäytyvät huonommin kuin suomalaiset, mutta heiltä odotetaan parempaa käyttäytymistä kuin Suomesssa.

Lisää outoja asioita Italiasta tulee varmasti seuraavien kuukausien aikana, mutta nämä ovat ensimmäisen viikon jälkeen päälimäisenä mielessä. Koti-ikävä on kova, mutta kyllä se tästä.